Otappa tuoppi olutta

Olen aina tykänny joukkuepeleistä, joista suosikkini on vanha tuttu pianistien painajainen, koripallo. Koskaan en ole kyseistä lajia koulun liikuntatunteja enempää pelannut, minkä todellakin huomasin perjantaina, kun käytiin suomalais-portugalilaisella vahvistuksella tutkimassa koulun korisjoukkueen treenejä. Korisjoukkueita on UCB:llä kaksi; virallinen, kausimaksun vaativa koulun edustusjoukkue ja sitten tämä, lähinnä meistä kansainvälisistä vahvistuksista koostuva, ilmainen versio. Treenejä perjantaisin ja sunnuntaisin.

Ana, noin vaahtosammuttimen kokoinen portugalilainen tyttö, on pelannut useamman vuoden oman yliopistonsa joukkueessa, jonka kyllä huomaa pallonkäsittelytaidoista. Toinen portugalilainen, Sofia, on pelannut ilmeisesti vuosia sitten, tosin häneltäkin löytyy helposti perusniksit, joista meikämannella ei ole hajuakaan. Lopulta räpelsin melko urakalla, mutta oli kyllä ihan kivaa ja porukka otti ihan mielellään vastaan. Paikat onkin oletetusti jumissa ehkä tiedä, auttoiko tämän päiväisten treenien kuntopiiri asiaa millään lailla. Nimet on vielä hiukan hukassa ja monesti kuuluinkin "hei punapää!", joka toivottavasti viittasi hiuksiin eikä armotta helottavaan naamaani. Eräskin kailotti "hullu-tyttö" ja kolmas luuli espanjalaiseksi. Vissiin riittäisi vähempikin (itsekseen)puhelu.

Muuten viikonloppu on koostunut lähinnä paikalliseen pubikulttuurin tutustumisesta ja polkupyörän metsästyksestä. Perjantaina sain kutsun Aidanin (vuokaraisäntä) kaverin synttäripileisiin, ja täytyypä myöntää reissun olleen mitä mainioin. Seurueesta kaikki olivat muutaman vuoden minua vanhempia, joten hermoja kiristävää teiniörvellystä ei tarvinnut sietää illan missän vaiheessa. Sitä vastoin nauroin vatsalihakseni kippuralle samalla kun koitin kohteliaasti kieltäytyä ainakin osasta "tervetuloa Birminghamiin" juomatarjouksista. Kutsuja lateli vastaisuudenkin kokoontumisiin, joten voinen kastita illan onnistuneeksi. 

Sitten todistusaineistoon. Ohessa asumusta ulkopuolelta. Huomatkaa auringonpaiste!

Tässä koko Capern Grove -tie. Kotiovi on tuo valkoinen ovi vasemmalla, oranssin pakun vieressä. Kyllä, oranssin.

Siinä se on. Liekö ovat laventelia nuo puskat?

Huomenna alkaa tämä opiskelijaelämän akateeminen taival klo. 14:00 luennolla riskien hallinnasta. Lukujärsjestykseni näyttää jotakuinkin tältä:

Tosin täytyy vetää ruksi perjantain tuntien päälle. Ai miksikö? Perjantaina iltapäivällä ranskaa? Eee-hei, ajattelin kuitenki pysyä suht järjissäni, enkä kahlata kaikenmaailman possessiivinsuffikseja (kaikki, joilla on enemmän tietoa kielioppitermeistä, sivuuttakaa kommentoimatta. Kiitos). Lisäksi luulen, että JAMKin virtuaalinen toimitusketjunhallinnan-kurssi tuottaa jo ihan tarpeeksi päänvaivaa. Tunteja ei ole lukkarissa paljon, mutta kuulopuheiden mukaan, ajan saa hyvin kulumaan tehtävien parissa. Opetajatkin sanoivat, että tämä minunkun on ihan ehdoton maksimi, jos aikoo suoriutua opiskelusta kunnialla. Suositeltavaa oli kuulemma myös harrastaa sitä niin kutsuttua elämistä.

Koska pyörää ei vielä löydy, aion olla reipas ja kävellä huomenna kouluun. Ei sinne ole kuin 6km. Tekee varmasti hyvää lihaksille tämänpäiväisen kuntorääkin jälkeen. Jantteri tulee kylään tiistaina ja koska olen keskiviikon vapaalla, ajateltiin tehdä joko ratsia IKEAan tai nuihin naapurin kasvitieteellisiin puutarhoihin. Hyvänä tyttöystävä kieltäydyn miettimästä kokkaamista.