Rakkaat suomalaiset. Jos olette ikinä tuumineet, että jouluhömppä menee liian pitkälle pienessä kotimaassamme, niin tuumikaapa uusiksi. Suomessa, ja toivottavasti muissakin pohjoismaissa, jouluun suhtaudutaan vielä kauniin minimalistisesti ainakin mitä koristeluihin tulee. Nimittäin Birminghamissä on homma mennyt niin sanotusti liian pitkälle;
Joulukuuset nousivat taloihin jo joulukuun alussa, minkä vielä sulatan sillä onhan kuusi suosikkini kauniiden ja aistikkaiden jouluvalojen rinnalla. Mutta täällä valkoisia valoja näkee liian harvoin. Sinisiä, punaisia, vihreitä ja monivärisiä onkin sitten joka paikassa. Kansa on myös selvästi sitä mieltä, että mitä enemmän valot välkkyvät, sitä parempi. Eikä mitään rauhallista vaihtelua vaan sellaista epilepsia-stroboa, jonka nähdessään melkein odottaa discojytkeen kaikuvan jostakin. Birminghamin keskustaan jouluvaloviritelmät nousivat jo hyvin marraskuun alussa, valot niihin ilmeistyi onneksi vasta joulukuussa. Nämä keskustan valot kun ovat pääosin kirkkaan sinisiä eikä välkkyviltä ratkaisuilta säästy kukaan. Olneyssä on onneksi kauniita valkoisia asetelmia, vaikka niitäkin on mielestäni turhan ronskilla kädellä ripoteltu.
Kaiken tämän kanssa voi kuitenkin elää, koska niitä ei tarvitse katsella koko ajan.
Väärin. Väärin väärin väärin.
Vuokraisäntä osti meille pinkkejä ja purppuraisia, kimaltavia, discopallon näköisiä ja kiiltäviä joulupalloja, kaiken värisiä joulunauhapuuhkia vai mitä lie, sekä monivärisen ja välkkyvän valokaapelin. Se olin kovin miellissään ja vuorasi niillä koko talon ja kuusen joulukuun alussa joululaulujen pauhutessa samalla kun koitin vääntää kaiken maailman esseitä. Tässä esimerkki henkilökohtaisesta helvetistä, olen kiitollinen ettei silmäni ole vielä sulaneet päästä.
Birmingham jäi taakse jo viime torstaina ja nyt majaillaan Olneyssä vielä huomiseen. Viime viikojen aikana on ehtinyt käydä seinäkiipeilemässä paikallisen tutun partioporukan kanssa. Ohjasin kyseistä poppoota lumilautailun saloihin Sveitsissä helmikuussa 2011. Koskaan en ole kiipeilyä aikaisemmin kokeillut, mutta tuommosta seinää räpellettiin ylös:
 |
| Kattokaa Päkkilän apinaa. |
Kävviin myös moikkaamassa Anttia Canterburyssä, joka oli hiukan Oxfordin henkinen. Poikkeuksena ehkä ulkomaalaisten määrä; heihin verrattuna englantilaisia tuntui paikoin olevan yhtä paljon kuin siperiantiikereitä.
Muutenpa sitä ollaan melko pitkälti lähdön tunnelmissa, reppu pakattuna ja joululahjat hankittuna. Rinkkakin on yllättävän tilava vaikka syyskuussa mukkaan lähteneet kaksi kenkäparia on tyypillisesti matkalla monistuneet neljäksitoista. Kone starttaa huomenna illalla kuuden maissa ja kotimaan kamaraa kosketellaan yhden aikaan tiistai-yönä. En malta odottaa lunta, kunnolla rakennettuja taloja ja hyviä ikkunoita, SAUNAA ja hyvvää ruokaa.
Soronoo! Ja Hyvää Joulua.
