Kukkakauppa, strutsi ja paskaa koripalloa

Kohta neljä viikkoa takana ja kaikki hyvin.

Paitsi ruisleipää tekkee nii palijo mieli, että melkeen itkettää.  Täällä jopa kokojyvä on semmoista pullamössöä, että jenkkakahvat on ottaneet otteen painajaisista. Aamumurotkin alkaa tökkiä melko nopiasti, eikä munakastakaan viitsis nyt ihan joka päivä syödä. Ruisleipään ku ei kyllästy koskaan. Sen voi syödä pelkästään, voilla, paahdettuna, lämpiminä uunileipinä ja päälle voi laittaa mitä tahansa. Suurin suokkarini on ehkä kinkku, juusto, salaatti ja punajuuri. Reissumies, Ruispalat, Jälkiuuni, ruisrieska... Oi voi. 

Perjantaina koripallo-treenien jälkeen piti koittaa lähteä Portgalin vahvistusten kanssa tutkimaan yöelämää, aloittaen heijjän luotaan The Cambrian Hall nimisestä koulun majoituskompleksista, ja jatkaa paikkaan X. Kovasti yritin, mutta Aidan ja Claire (Aidanin tyttöystävä) onnistuivat istuttamaan illallispöytään, juottamaan jos jonkin sortin viiniä ja pitämään muutenkin yllä sen verran hyvää tunnelmaa, että jäi hullut bileet väliin. 

Vielä en ole ehtinyt keskustan shoppailuparatiisin tutustua, mutta Harbornesta löytyy liuta kivoja hyväntekeväisyys-kauppoja, joista olen tehnyt jo useamman parin punnan löydöksen. Mikäli pesulappua on uskominen, kaapissani asustaa Guessin villapaita! Lisäksi raha menee hyvään tarkoitukseen, aina eriin kaupasta riippuen; syöpäjärjestö, sydänjärjestö, eläinjärjestö, -järjestö...

Pyörää olen vielä metsästänyt, mikä on yllättävän hankalaa touhua. Onneksi tuo väli on mukava tepsutella, ja tuleepahan oltua pihalla vähintään se pari tuntia päivässä. Hyväntekevisyyden tukemisen ohella napsin vähän kuvia keskustan alueelta ja leikkautin tukkani. Olkaapa hyvä!

Hermostuin ja oisin alunperin halunnut kiharat (NIIMPÄ!), mutta kampaajan testin jälkeen tuli melko suora "Ei, en suosittele. En missään nimessä". Ilmeisesti kuontalo olisi joko räjähtänyt totaalisesti, tai pudonnut päästä. Niimpä kysyin, että leikattasko vaan ne kuivat sitten pois? vastaukseksi sain toteamuksen, etten voisi enää sitoa hiuksia kiinni vaa edessä on vanha tuttu kananperse -kampaus. Kai sen kanssa elää. Keltainen paita on tosin väärä valinta oranssin tukan kanssa?

Kävelen tuosta ohi lähes päivittäin. Tuo uudenkarhea on vielä rakenteilla oleva, kaupungin uusi pääkirjasto. Suoraan edessä näkyy valkoinen sotamuistomerkki.

Tuommosia pikkusia kioskeja on melko paljon. Tässä huomion herätti lähinnä tuo "minä rakastan strutsia" -teksti, joka kielii mielenkiintoisesta lihavalinnoista...

Tässä kellotornilla varustettu kaupungin museo, jonka takaa aukeaa hieno Victorian aukio. 

Suihkulähde! 

Ja itse Victorian aukion alkua. Ihan tuolla takana näkyy se edellinen suihkulähde ja museon kellotornin huippu. Vasemmalla, sfinksin näköisen patsaan takana on kaupungintalo. Oletan...

Victorian aukion reunalla, shoppailijan paratiisin alkupäässä. Pikkuisia kukkapuoteja on joka paikassa!

Kattokaas nyt miten kivoja. Aina tekee mieli ostaa paikka tyhjäksi. Jantteri jo lupasikin hankkia nipun viimeistään jos/kun tekee jotain pälliä, joka vaatii lepyttelyjä. Tähän tuumasin, että meikäläisen lepyttelyyn tarvitaan melko paljon enemmän kuin kimppu kukkia! Poika on sen verran hyvä lahjojen löytämisessä, että kukkakimppu on siitä helposta päästä. Paitsi jos tosiaan ostaa sen paikan tyhjäksi...

Huomenna taas kouluun. Ohjelmassa Riskien hallintaa, jonka opettaja on hiukan ylivilkas, ellei jopa AD/HD. Kurssi on mainio, toisin kuin henkilöstönsuunnittelun, jossa pitää osallistua väittelyyn. Hyi.

Ruisleipäiset avustuspaketit on vallan tervetulleita! Näkemisiin.