Hevoskastanja

Viimeiset päivät on satanu vettä kuin esteristä ja kylään pesi julmettu lentsu. Räkä lentää, panadoli hupenee, vedenkeitin ja fleece-peitto on valjastettu orjatyöhön ja uni maistuu vaikkei päivällä tekisi kertakaikkiaan yhtään mitään. On se hyvä, että tunnokkaasti sairastan ennen ku koulu ehtii edes alkaa.  Nyt siis takaisin Birminghamissä pitkän Olney-viikonlopun jälkeen, jossa potkin Jamesin aamuisin töihin kun itse jäin peiton alle paijaamaan talon kissaa, joka rakastaa kaikkia ja on perso huomiolle. Aidan oliki ihmetelly ku ei kuulunu takasi kämpille monneen päivään, varsinkin ku olin sanonu kotituvani maanantaina. Rehelisesti sanottuna en flunssaltani muistanu olla järkevä, kun kaikki energia meni räkimiseen, aivasteluun, huokailuun ja valittamiseen. Onneksi Jantterin hermot on rautaa. Raukka jaksoi minun inisemistäni, auliisti hankki tropit, kokkas ja kielsi kotityöt. Oivoi.

Huomenna uskaltaudun hakemaan lukujärjestyksen ja osallistumaan parille pakolliselle tietokantoja käsittelevälle luennolle. Olisi tehtävä yksi etäkurssin esseekin, mikäli löydän täältä siihen käyvän opuksen. Mikäli en, taitaa jäädä Supply Chain Managemet haaveeksi.

Joskus helmikuussa kirosin brittiläiset rautatiet ensimmäisen kerran alimpaan helevettiin. Eilen tein sen toistamiseen, ja lisäsin mukaan liudan valittuja manauksia. Suomessa VR:n junat on myöhässä, mikä ärysttää. Täällä ne saattaa jättää tulematta. Tai eivät ota kaikki kyytiin, koska juna oli jo asemalle saapuessa äärimmilleen täynnä. Ne myös saattaa ottaa ja hajota kesken matkan, eikä asemalla sompailevat radiopuhelin-miehet osaa vastata kysymyksiin, mutta yrittävät kuitenkin. Osa edustaa "we got nothing"-sanoilla varustettua hälläväliä-asenetta ja loput pahoittelee. Lisäksi junalla matkustaminen on yleensä ihan todella kallista. Ei aina, se on jopa kohtuullista ja melkein halpaa, jos on kätevä ja ostaa lipun netistä monta päivää etukäteen ruuhkattomaan aikaan ja omistaa sarjan erilaisia alennuskuponkeja.   Ainiin, meno-lippu on samanhintainen kuin menopaluu, mutta kaksi meno-lippua maksaa tuplan. Oivoi. 

Jottei menisi ihan nillittämiseksi: Olen päässyt kokeilemaan kaasuhellan ilot! voi tämmönen on niin kätevä. Uunia en ole uskaltanut käyttää, kun sekin toimii kaasulla (takana loimottaa liekki, hui!). Lämpötilojen kohdalla on vain numerot 1-8. Ruoka varmasti onnistuisi keskilämmöllä, mutta leivoppa kakku. Tai piirakka. Onneksi näillä on respteissä ohjeistuksia, millä lämpötilalla mikäkin tulisi paistaa.

Jäniskevennys: Hevoskastanjat. Kattokaa nyt, miten pössejä ne on!

Ne puut on TÄYNNÄ tuommosia.

Sitten niistä ilmestyy tuommosia syömäkelvottomia siemeniä, joista voi kuulemma tehhä vaikka ja mitä; koruja, juttuja...

Juurikin tuossa äsken lopsahti sähköpostiin lukukauen koe-aikataulut. Tammikuun loppuun menee tämän ensimmäisen lukukauden kokeet, toisen lukukauden on sitten kesäkuussa. Tämän tiedon perusteella voisin käydä jutustelemassa, että "miten ois kaverit, voiskos tuota opiskella vähän pidempään?". Mikäli opiskelisin täällä koko vuoden, pitäisi minun raportoida kaikki kurssit JAMKille hyvin ennen heinäkuun alkua, että he siellä ehtivät hyväksyä kaiken ja ennen lomille lähtöä. Paperit kun täytyisi saada ulos ennen sitä.

Vuosi koulussa antaisi lisäaikaa tulevaisuuden miettimiselle ja tiedon kerryttämiselle, mutta mikäli homma menee kovinkin vaikiaksi, turhaa pingotan langat liian kireälle. Että eipä hosuta.