Hevoskastanja

Viimeiset päivät on satanu vettä kuin esteristä ja kylään pesi julmettu lentsu. Räkä lentää, panadoli hupenee, vedenkeitin ja fleece-peitto on valjastettu orjatyöhön ja uni maistuu vaikkei päivällä tekisi kertakaikkiaan yhtään mitään. On se hyvä, että tunnokkaasti sairastan ennen ku koulu ehtii edes alkaa.  Nyt siis takaisin Birminghamissä pitkän Olney-viikonlopun jälkeen, jossa potkin Jamesin aamuisin töihin kun itse jäin peiton alle paijaamaan talon kissaa, joka rakastaa kaikkia ja on perso huomiolle. Aidan oliki ihmetelly ku ei kuulunu takasi kämpille monneen päivään, varsinkin ku olin sanonu kotituvani maanantaina. Rehelisesti sanottuna en flunssaltani muistanu olla järkevä, kun kaikki energia meni räkimiseen, aivasteluun, huokailuun ja valittamiseen. Onneksi Jantterin hermot on rautaa. Raukka jaksoi minun inisemistäni, auliisti hankki tropit, kokkas ja kielsi kotityöt. Oivoi.

Huomenna uskaltaudun hakemaan lukujärjestyksen ja osallistumaan parille pakolliselle tietokantoja käsittelevälle luennolle. Olisi tehtävä yksi etäkurssin esseekin, mikäli löydän täältä siihen käyvän opuksen. Mikäli en, taitaa jäädä Supply Chain Managemet haaveeksi.

Joskus helmikuussa kirosin brittiläiset rautatiet ensimmäisen kerran alimpaan helevettiin. Eilen tein sen toistamiseen, ja lisäsin mukaan liudan valittuja manauksia. Suomessa VR:n junat on myöhässä, mikä ärysttää. Täällä ne saattaa jättää tulematta. Tai eivät ota kaikki kyytiin, koska juna oli jo asemalle saapuessa äärimmilleen täynnä. Ne myös saattaa ottaa ja hajota kesken matkan, eikä asemalla sompailevat radiopuhelin-miehet osaa vastata kysymyksiin, mutta yrittävät kuitenkin. Osa edustaa "we got nothing"-sanoilla varustettua hälläväliä-asenetta ja loput pahoittelee. Lisäksi junalla matkustaminen on yleensä ihan todella kallista. Ei aina, se on jopa kohtuullista ja melkein halpaa, jos on kätevä ja ostaa lipun netistä monta päivää etukäteen ruuhkattomaan aikaan ja omistaa sarjan erilaisia alennuskuponkeja.   Ainiin, meno-lippu on samanhintainen kuin menopaluu, mutta kaksi meno-lippua maksaa tuplan. Oivoi. 

Jottei menisi ihan nillittämiseksi: Olen päässyt kokeilemaan kaasuhellan ilot! voi tämmönen on niin kätevä. Uunia en ole uskaltanut käyttää, kun sekin toimii kaasulla (takana loimottaa liekki, hui!). Lämpötilojen kohdalla on vain numerot 1-8. Ruoka varmasti onnistuisi keskilämmöllä, mutta leivoppa kakku. Tai piirakka. Onneksi näillä on respteissä ohjeistuksia, millä lämpötilalla mikäkin tulisi paistaa.

Jäniskevennys: Hevoskastanjat. Kattokaa nyt, miten pössejä ne on!

Ne puut on TÄYNNÄ tuommosia.

Sitten niistä ilmestyy tuommosia syömäkelvottomia siemeniä, joista voi kuulemma tehhä vaikka ja mitä; koruja, juttuja...

Juurikin tuossa äsken lopsahti sähköpostiin lukukauen koe-aikataulut. Tammikuun loppuun menee tämän ensimmäisen lukukauden kokeet, toisen lukukauden on sitten kesäkuussa. Tämän tiedon perusteella voisin käydä jutustelemassa, että "miten ois kaverit, voiskos tuota opiskella vähän pidempään?". Mikäli opiskelisin täällä koko vuoden, pitäisi minun raportoida kaikki kurssit JAMKille hyvin ennen heinäkuun alkua, että he siellä ehtivät hyväksyä kaiken ja ennen lomille lähtöä. Paperit kun täytyisi saada ulos ennen sitä.

Vuosi koulussa antaisi lisäaikaa tulevaisuuden miettimiselle ja tiedon kerryttämiselle, mutta mikäli homma menee kovinkin vaikiaksi, turhaa pingotan langat liian kireälle. Että eipä hosuta.

Vanha putkitelkkari.

Tiedättekös, nyt on on melko vaikea aloittaa. Ihan ensimmäiseksi pahoittelen jo kaikkia vääriä yhdyssanoja ja/tai yhdys sanoja. 

Hommasin paikallisen puhelinnumeron ja voi kuulkaa jos olette koskaan kironneet suomalaista operaattorianne, niin tulkaapa käymään täällä. Halusin liittymän, jossa maksan käytön mukaan, oli se sitten PrePaid tai ei. Muuten oikein hyvä, mutta täällä ei ole olemassakaan sellaista liittymävaihtoehtoa. Voisin tästä aiheesta pitää erinäisen luennon, jonka jo tähän ainakin kahdesti naputtelin, mutta en usko kenenkään päivän parantuvan joutavia nillittämällä.

Uusi asumus on mainio ja sijaitsee n. 6km koululta, Harbornen kaupunginosassa. Bussit kulkevat ihan vierestä ja kämpiltä löytyy kaikki tarvittava; keittiö, pyykkikone, sänky, lämmintä vettä ja jääkaappi.  Minun huoneessa on iloiset, possunpunaiset seinät ja turkoosi kokolattiamatto; yllättävän mukava yhdistelmä. Vuokraisäntä Aidan on rento, puhelias ja vaikuttaa muutenkin ihan luotettavalta tyypiltä. Vielä en ole ehtinyt kunnolla asettumaan, kun äiti ja Lassukka veivät mukanaan Lontooseen viikonlopuksi ja nytkin majailen Olneyssä, Jantterin luona.

Koulussa ei ole tapahtunut rekisteröitymistä ja tilojen kiertelyä kummempaa. Lukujärjestys, joka tulee olemaan oletettavasti melko täynnä, on saatavilla pikapuoliin. Kovasti kaikki opettajat vannottaa käymään tunneilla ja olemaan ajoissa, mikä on periaatteessa sama kuin JAMKissa, jossa käytäntö oli kuitenkin ihan muuta. Suurin havaittu poikkeavuus Suomeen ja JAMKiin on se, että kaikki esseet ja tehtävät palautetaan paperisina erilliseen toimistoon. Myös kaikki tulosteet, mitä meille on jaettu on kaikkea muuta kuin ympäristöystävällisiä: Pelastakaa maailma ja printatkaa paperin kummallekin puolen, mustavalkoisena ja mielellään vähemmän mustetta käyttävillä ekoasetuksilla -käytäntö näyttää olevan tuntematon... Pelkästään tässä koulussa on 6000 oppilasta plus henkilökunta, entäpä sitten muualla? Ainakin Jantteri sanoi, että heillä Buxtonissa palautettiin tehtävät samalla tyylillä.

Mutta, tässäpä hiukan kuvia asumuksesta! koitan napsia myös ulkoa, Harbornesta, Birminghamin keskustasta ja koulun tiloista. Ihan tässä lähellä sijaitsee iso yliopistollinen sairaala, mahtipontiset muutama hehtaari puistoalueita, isot kasvitieteelliset puutarhat ja pari pätevää pubia.

Huomatkaa putkitelkkari!

Lattialla sijaitsevat öljypullot on kuulemma uunin oven pönkkänä, ei normaalissa säilytyksessä..

Vessassa EI ole kokolattiamattoa <3 mutta kummallinen "sähkösuihku" kyllä. 

Säälittävän huono kuva pienestä, possunpunaisesta huoneestani. Siellä viihtyy hyvin ja iso lipasto, työpöytä ja vaatekaappi takaavat sopivat säilytystilat. 

Kirkkaanpunainen Mammutti

Ystävät hyvät. Matkaa edeltävä päivä ja voihan naapurin kuusamolainen, olisinpa jo perillä! Matkustelu on mielestäni mahtavaa, opintolainani pohjaton kuilu ja elämäni tämänhetkinen ehto. Kaikesta huolimatta en niinkään välitä lentokoneista, pitkistä bussi- ja junamatkoista saatikka lopputtomasta odottelusta, vaikka siihenkin kaikkeen tottuu ja oppii asennoitumaan.  Pitkät niille, jotka sanovat matkan olevan määränpäätä tärkeämpi. Ei, eieiei. Ei ainakaan silloin, kun käsitellään konkreettista matkustamista, eikä vuosia kestävää elämänprojektia. Tai muuta yhtä filosofista.

Ollaan isän kanssa pyöriskelty ja ähisty koko viikko kun kumpikaan ei ole ollut kartalla siitä, miten päin pitäisi olla. Matkaan lähetävät tavarat olen järjestellyt ensimmäisen kerran jo maanantaina, jonka jälkeen ne on karsittu joka päivä aina suppeammaksi kasaksi. Mukaan lähteekin hurjat yksi pari housuja, pari hametta, muutama paita, kolme paria kenkiä, kolme takkia, villatakit ja villasukat, sekä välttämättömät alusvaattet ja kokoelma parittomia sukkia. Kaikenmaailman purkkeja, purnukoita ja muuta hilpetööriäkin on sen verran rajallisesti, että muutama kerä Novitan lankaa mahtuu kyytiin mainiosti! Koko komeus on ängettynä vaivaiseen 55 litran Haglöfssiin, unohtamatta jo vakiovarusteeksi laskettavaa, urheilukaupan alennusmyynnistä bongattua kirkkaanpunaista Mammut-reppua, jonka jääkirvespidike on testattu hyvin toimivaksi ja monikäyttöiseksi.

Tuliaisiksi Murtaghien vanhemmille vien Arabian Muumimukeista Mymmelin ja Poliisimestarin, käsintehtyä huovutettua saippuaa, suuren suosion saavuttanutta salmiakkia ja Fazerin sinistä suklaata. Vuokraisännälle taidan kopata saman satsin, Muumimukeja lukuunottamatta. Muistutuksena, että koska en tiedä sarkasmista mitään, salmiakin suosiolla tarkoitan nimenomaan sitä itseään, ainakin mitä Jamesiin vanhempineen tulee.

Tästä se matka alkaa. Mutta ensin käyn kyllä saunassa.

Maksu ulkomaille

Enää reilu viikko muuttoon. Punnanmerkit vain vilisivät silmissä kun tililtä lipsahti muutama satanen takuuvuokraan ja syyskuun erään. Onneksi ERASMUS-tukiraha myönnettiin sopivasti paria päivää aikaisemmin. Vuokraisännältä kyselin, tarvitseeko minun hankkia peittoa, tyynyä ynnä muuta nukkumisen kannalta tärkeää. Ei kuulemma, vaan hän aikoi hankkia. Kyseli jopa, että onko väritoiveita. No ei ole, tai en ainakaa kehannu sanoa kun olen jo ihan tarpeeksi tyytyväinen siihen, ettei tarvitse itse niitä hankkia.

Voi pojat, mitä me Millan kanssa tehtiin! nimittäin palautettiin 76 sivua opinnäytetyötä opintotoimistoon ja raapustettiin vastaukset kypsyysnäytteen kysymyksiin! Kuukauden päästä voi kysellä arvosanaa ja arvostelijoiden lausuntoja. Nyt on mitä huojentunein olo, vaikka samalla melko hukassa. Mihin mää nyt kohdistan kaiken energian ja osaamisen? ja mistä sitä keksis lisää turhauttavia projekteja?

No, torstaina jätinkin sitten Keski-Suomen viljapellot taakseni ja suuntasin takaisin Pohjois-Pohjanmaalle. Siitä asti olenkin sitte lähinnä nukkunut tai köllinyt peiton alla tekemättä mitään. Oi autuutta.

Seuraavan kerran koitan kirjoitella, kun on oikeasti jotain vaihtoon liittyvää asiaa. Lähtö on maanantaina 10.09. ja sitä ennen lähinnä turhaudun pakkaamisen kanssa.