Saakohan täältä ripulin?

Härreguud, kuinka olenkaan tätä laiminlyönyt. Ensin koitin epätoivoisesti raapustaa pari "ei ole tapahtunut mitään" tai "en ole opiskelulta ehtinyt" -selitystä, mutta en nyt kovin viitsisi valehdella. Nimittäin mitä opiskeluun tulee, olen ollut oiva esimerkki siitä, kuinka aikansa saa kulumaan kaikenlaisiin turhuuksiin. Olen jopa lintsannut kahdelta luenolta...

Sättikää menemään, niin teen minäkin. 

Viime viikolla sain Hollannista vierailemaan saapuneen Marin mukana stroopwafeleita, joilla ei ole mitään tekemistä punaisten lyhtyjen tai Van Goghin kanssa, vaikka aiheuttavatkin voimakkaan ooh -elämyksen etenkin lämpimän juomamukin päällä lämmitettynä. Muutaman päivän aikana ehdittiin katsastaa Birminghamin shoppailutaivaanakin tunnettu Bullring ostoskeskus, visiteerata päivän verran Lontoossa, jossa törmäsimme suomalaiseen kenkäkaupan myyjään, vaihtaa kuulumiset ja luoda yleistä paheksuntaa. Lontoossa satoi luonnollisesti tauotta vettä. Yritettiin myös katsomaan Mamma Mia -musikaalia, mutta koska homma ei ihan onnistunut, tutkattiin Oxford Streetiä kauppoineen, Chinatown ja käytiin syömässä mielenkiintoisessa, pelkkää käteistä vastaanottavassa Mr. Wu:n kiinalaisessa lounasbuffetissa, johon Mari totesi "saakohan täältä ripulin?". Ei saatu.

Chinatown. Yksi kuva kaikista niistä viidestä, jotka koko reissulta otettiin. Saavutus!

Stroopwafel, tuo Alankomaiden salainen ase.

Pari viikkoa takaperin Kuusiluodon kullannuput lähettivät ruisleipää ja salmiakkia, ja voi hyvän tähen siitä se riemu repesi! Leipä katosi sen siliän tien eikä salmiakkia meinannut ehtiä kaivella hampaista kourallisten välissä. Olotilassa huomasin suunnattoman muutoksen parempaan ja kauan vaivannut outo velttous väistyi. Ruista sen olla pitää!

Kunnon energianlähteestä innostuneena, ja paikalliseen leipätarjontaan viimeisen päälle sisuuntuneena, päätin löytöretkeillä luksus-kauppaan, Waitroseen. Ja kyllä kannatti, sillä puljun valikoimasta löytyy saksalaista Schneider Brotia, hiukan saaristolaisleivän oloista 100% rukiista leipämöykkyä! Ruisleivän tuntuma ja maku siitä tosin puuttuu ja onhan se kallistakin ku mikä, verrattuna kalleimpaankin pullamössöön, mutta vieroitusoireissani en jaksa välittää! 

Paikallisia ja valtakunnallisia uutisia 

Sunnuntaina oli Bupa Great Birmingham Run, puolimaraton jonka vaivaiset 18000 osallistujaa juoksivat jokainen jonkun hyvän asian puolesta. Kaupungin tiejärjestelyt oli tietenkin ihan sekaisin ja keskusta tupaten täynnä juoksijoita ja tukijoita. Hieno tapahtuma sai surullisen päätöksen, kun yksi maaliviivan ylittänyt juoksija tuli kirjaimellisesti matkansa päähän. Tässä BBC:n artikkeli aiheesta.  

Myös pari Birminghamilaista terroristin alkua saatiin kiinni. BBC:tä taas.

En viittiny näitä tuonne ihan loppuun laittaa ettei jää negatiivinen maku kenenkään summuun. Siispä takaisin iloisempiin asioihin!

Hankin yhden hengen kahvimasiinan Tescosta. Hintaa muutama punta. Viimesen päälle materialistina otin tietenkin sen nätimmän kromatun, enkä sitä halvempaa muovista. Eipähän tarvitse lipittää pikakahvia ja tuhlata roposiaan kahviloiden pahvimukeihin. James oli myös vihjannut äidilleen, että käytän sokerin sijasta hunajaa, jota ei meinaa löytyä tarpeeksi isoissa purkeissa. Ann ottikin asiakseen vierailla Costcossa, josta saa Amerikkalaisittain KAIKKEA potenssiin kaksi. 

                

Kouluviikkoja on takana JO neljä ja syksy on täälläkin pitkällä. Virkistävä englantilainen vesisade vierailee noin päivittäin ja välillä vaakasuoraan. Pakkasta ei ole ollut, enkä usko että tulee olemaankaan kovin pian. Lunta on melkein turha toivoa saapuvaksi, varsinkaan pysyväksi. Puolensa silläkin? 

Pikku pätkä yhtä Birminghamin kanaaleista.
Myönnän, Instagram-käsitelty vaikka alkuperäinenkin on nätti.

Ja sitten tuommosia värikkäitä puita on joka paikassa. Tiet on täynnä lehtiä, jalkakäytävistä puhumattakaan. Kuka tarttee lunta kun maa on punanen?

Huomenna suuntaan Coventryyn, josta KISCistä tuttu Matt noukkii kyytiin kohti Oxfordia. Mattin kanssa treffataan yhteinen kaverimme ja entinen KISC-kämppikseni Riikka! Lauantai tulee olemaan huipuin, vaikka taivaalta tipahtelisi jääkarhuja!

Kohta on Halloween, joka on täällä melkein yhtä iso juttu kuin USAssa. Aion kantaa korteni kekoon ostamalla kurpitsan ja kaivertamalla siivekkäitä kirahveja. Tai niitä jääkarhuja. Pittääpä tonkia paljon kurpitsaisia reseptejä ettei mene hyvä vihannes (vai onko se hedelmä?) ihan hukkaan. Vinkit ovat kovin tervetulleita!