Pyyhenorsuja Tylypahkassa

Jos viimeksi mainitsin laiminlyönnistä, niin mikähän tämä tauko on sitten olevinaan? Suuret pahoitteluni saamattomuudesta informoinnin suhteen menevät etenkin mummulle Jämsään. Varsinkin kun en ole saanut edes postikorttia aikaiseksi. Mutta ällös huoli mummeli, mulla on sulle tuliaisia! Ja kaikki on täällä ihan hyvin, toivottavasti sielläkin.

Tälläkertaa on oikeasti ollut melko sutinaa pöksyissä koulun ja menemisten suhteen. Viimeisten viikkojen aikana oon ehtiny palauttaa kaks isoa esseetä, käydä Oxfordissa, Olneyssä kahdesti, Lontoossa, Buxtonissa, saada Suomen ja Canterburyn vieraita, ja syödä ainakin paketillisen ruisleipää. Edessä on melkomoinen maratooni, elikkä mennäämpä taas järjestyksessä.

Oxford oli hieno. Voi että! Paikka on pullollaan komeita rakennuksia, pikkusia puoteja, puistoja sun muuta eikä missään roskia. Näin varmasti sen yhden päivän aikana enemmän englantilaisia, kuin mitä Birminghamissa koko syksyn aikana yhteensä. Otetaan vertailun vuoksi vähän lukuja esille: Birmingham on Lontoon jälkeen Englannin toiseksi suurin kaupunki ja esikaupungit mukaan laskettuina tällä alueella asuu reippaat 2 500 000 ihmistä. Oxfordissa asuu noin 154 000. Hoh. 

Oli huipuinta nähdä Mattia ja Riikkaa! Kattokaa ny niitä

Sitten olikin viikon verran koulua, jonka jälkeen hyppäsin taas yhteen tämän maan kirotuista julkisista kulkuvälineistä ja hurautin käymään siippaehdokkaan luona Olneyssä. Jantterin kanssa lähdettiinkin ekstemporee-päiväksi Lontooseen (taas) museotarjonnan perään. Natural History Museumissa olisi ollut hieno dinorausus-pjäläys, joka maksoi maltaita ja vaati kahden tunnin jonotuksen. Oikean kokoinen sinivalaan luuranko oli kyllä mahtava vaikka museo itsessään enemmänkin nuhjuinen ja pölyttynyt. Ehdittiin myös nopsa piipahdus Victoria & Albert Museumiin, jonka jälkeen tuubilla Harrodsille ja Covent Gardeniin ja Voi Hyvää Päivää! 

Covent Gardenista löyty muumikauppaa, kojuja, vanhanajan lelukauppa, glögiä (mulled wine), astetta isompia joulupalloja ja huh huh. Harroddsilla hienointa oli Disney-näyteikkunat, Disney-kauppa ja egyptiläiset liukuportaat. Jantteri sai jossakin kohtaa tarpeekseen meikäläisen "sitte KUN mää oon iso ja rikas..." - älähyksistä. Käveltiin myös Kensingtonin läpi, jossa teki mieli nostaa pikkurilli pystyyn ja vaihtaa reppu puudeliin. Harroddsilla oli sentään muitakin taviksia, jotka meikäläisten tapaan alipukeutu, toljotti kaikkea ja hihitti kun koski mitä tahansa liukuportaiden kaiteita lukuunottamatta. Meikäläinen kun ostaa Chanelit taxfreestä ja itkee verta.

Jättipallot!

Covent Garden ja Muumikauppa.

Lainattu Vuokolta.

Koko tuo kauppa oli mintunvihreä. En uskaltanu mennä sinne ku olisin varmaan sokaistunut.

Herra Hujoppi. Tottelee myös nimiä läskipää ja riuku. Se on pitkä, laiha ja unohtaa välillä aivot kotia.

Tuolla kun käveli niin kaikki asiat kilisi. Onneksi ne ei ollu posliinia.

Stockmann ja Sokos, ottakaas mallia.

Sitten saapuivatkin kaksikko Kamunen-Syrjäpalo, Antti Canterburystä ja Vuokko Suomesta, molemmat Lontoon kautta. Kyseisen kombon kanssa syötiin hyvin, tutkattiin pubitarjontaa ja arvosteltiin paikallisten nuorten naisten tapaa pukeutua lauantai-iltaisin. En voi kuin kysyä, että eikö näillä paikallisilla tytöillä ole itsekunniotusta ollenkaan? Minusta on kohtuullisen OK pukeutua pikkuruiseen mekkoon, korkoihin ja ehostaa illanviettoa varten, mutta laittaisivat nyt jumaliste edes perseen peittävä mekko, alushousut ja korkkarit joilla ossaavat kävellä. 

Vuokko ja hyypiö! Harbornen paikallisessa The Proverbial -pubissa, jossa ei ollu tiistaina ketään muuta ku me.

Onpa ne viehättävinä.

Viime viikolla ei ollut tunteja koulun lukuviikon vuoksi, joten suuntasinkin nokkani taas Olneyhyn, jossa koitin olla mahdollisimman ahkera kun kissojen silittelyltä ja iltapäiväteeltä kerkesin. Viikolla satoi  ihan hirveästi vettä ja tiet kirjaimellisesti tulvi. Minä kun luulin, että vain Pohjanmaalla? Perinteisesti hyvänä ja tunnollisena tyttöystävä hoidin myös velvollisuuteni näyttää kuinka auto käynnistetään kaapeleilla, kun akku on päässyt syystä tai toisesta tyhjenemään. Välillä mietin, että kumpi meistä on se tämän suhteen kaksilahkeinen... Kaippa ne on näitä kulttuurieroja? Mitäs kasvaa vasara kädessä.

Skonsseja, paksua kermaa (clotted cream), hilloa, marenkeja, minileivoksia, teetä ja eväsleipiä. Näistä on englantilainen iltapäivätee tehty. Ja pullasiivet kasvaa, omnomnom.

Ravenstonen pikkukylä lähellä Olneytä. Ompa ruma, ja nurtsikin melko pahasti kärsiny. Hyi hyi. 

Viikonloppuna oli myös Jantterin valmistujaiset. Herra 21-vee (tiedän, olen puuma) leipoi itselleen matkailun ja seikkailumatkailun (vitsit miten sujuva käännös...) ammattikorkeakoulututkinnon ja kävi noutamassa paperit viittaan ja neliöhattuun pukeutuneena. En kuulemma sais sanoa sitä viitaksi. Hohhoh, ihan ku ois vieraillu Tylypahkassa.

Perjantai ja lauantai hurahtikin Buxtonissa, Peak Districkillä. Hotelli oli mainio, pyyhkeistä väännellyt norsut tosin vähän kauhuelokuva-henkisiä. Lauantaina illalla ajeltiin lähelle Wigania morjenstamaan Jantterin mummua, joka oli vierailusta vallan mielissään. Toinen teräsnainen tämäkin, ikää 80+ ja ajokortti vielä voimassa. 

Sam, maailman huomionkipein kissa. Myös vähän pontus. Rakastaa kaikkia ja kaikkea, paitsi talon toista kissaa, Charlieta. 

Charlie. 13 vuotias kaunotar. Vihaa lähes kaikkia ja kaikkea, etenkin Sam-kissaa ja naisia (paitsi jostain syystä tykkää meikäläisestä?). 

Kuitenkin nämä kaksi kynsikästä syövät samasta kupista. 

Palace Hotel Buxton, näyttää ulospäin tyyriimmältä ku mitä todellisuudessa on

Tämä huone vaihtui toiseen tupakanhajun takia. Uuden huoneen norsut olivat vähemmän outoja, mutta ihan yhtä pelottavia.

Viitta! Höhööö.
Tämä oli kaikista kymmenistä otetuista kuvista se missä näytän vähiten vaikealta. Kamerat ei oo kovasti mun mieleen, varsinkin jos pitäisi näyttää vähnkään viksulta. 

Nyt tmenneenä perjantaina oli kahden ison tehtävän palautukset. Olette kaikki varmaan joskus kuulleet viimetipasta? No, en suosittele vaikka sen avulla tuntuukin tapahtuvankin kaikenlaisia ylisuorituksia. 

Ens tiistaina on väittely henkilöstönsuunnittelun keinojen nykytilanteesta ja niiden riittävyydestä tulevaisuuden työmarkkinoilla. Siitä pitää palauttaa 3000 sanainen itsearvioiva raportti, toisinsanoen sivutolkulla paskanjauhantaa siitä, mitä opin, mitä en ja miksi. Homma pitää myös perustaa teoriaan, että eikun persoonallisuustestit käyttöön. Sitten ennen joulua voikin paneutua vielä riskien hallinnan ryhmätehtävään, tilojenhallinnan portfolioo, henkilöstönsuunnittelun tapaustutkimukseen ja yöunien karsimiseen. Tuokaapa sitä punaviiniä. Kahvilla. Kiitos.

Mutta, jouluksi Suomeen! ja helmikuussa Sveitsiin! Hahaa, siinä onkin motivaattorit tälle viimerutistukselle, jonka jälkeen voikin (toivottavasti) tarjota valmistujaiskahvit. Elämä edessä, kortiston kirjoilla ei tarvitse edes stressata koulutehtävistä mutta työpaikka ja tulevaisuudensuunnitelmat onkin ihan toista luokkaa.