Kirkkaanpunainen Mammutti

Ystävät hyvät. Matkaa edeltävä päivä ja voihan naapurin kuusamolainen, olisinpa jo perillä! Matkustelu on mielestäni mahtavaa, opintolainani pohjaton kuilu ja elämäni tämänhetkinen ehto. Kaikesta huolimatta en niinkään välitä lentokoneista, pitkistä bussi- ja junamatkoista saatikka lopputtomasta odottelusta, vaikka siihenkin kaikkeen tottuu ja oppii asennoitumaan.  Pitkät niille, jotka sanovat matkan olevan määränpäätä tärkeämpi. Ei, eieiei. Ei ainakaan silloin, kun käsitellään konkreettista matkustamista, eikä vuosia kestävää elämänprojektia. Tai muuta yhtä filosofista.

Ollaan isän kanssa pyöriskelty ja ähisty koko viikko kun kumpikaan ei ole ollut kartalla siitä, miten päin pitäisi olla. Matkaan lähetävät tavarat olen järjestellyt ensimmäisen kerran jo maanantaina, jonka jälkeen ne on karsittu joka päivä aina suppeammaksi kasaksi. Mukaan lähteekin hurjat yksi pari housuja, pari hametta, muutama paita, kolme paria kenkiä, kolme takkia, villatakit ja villasukat, sekä välttämättömät alusvaattet ja kokoelma parittomia sukkia. Kaikenmaailman purkkeja, purnukoita ja muuta hilpetööriäkin on sen verran rajallisesti, että muutama kerä Novitan lankaa mahtuu kyytiin mainiosti! Koko komeus on ängettynä vaivaiseen 55 litran Haglöfssiin, unohtamatta jo vakiovarusteeksi laskettavaa, urheilukaupan alennusmyynnistä bongattua kirkkaanpunaista Mammut-reppua, jonka jääkirvespidike on testattu hyvin toimivaksi ja monikäyttöiseksi.

Tuliaisiksi Murtaghien vanhemmille vien Arabian Muumimukeista Mymmelin ja Poliisimestarin, käsintehtyä huovutettua saippuaa, suuren suosion saavuttanutta salmiakkia ja Fazerin sinistä suklaata. Vuokraisännälle taidan kopata saman satsin, Muumimukeja lukuunottamatta. Muistutuksena, että koska en tiedä sarkasmista mitään, salmiakin suosiolla tarkoitan nimenomaan sitä itseään, ainakin mitä Jamesiin vanhempineen tulee.

Tästä se matka alkaa. Mutta ensin käyn kyllä saunassa.