Tässä kevään ja kesän aikana olen ystäväni Millan kanssa tehnyt opinnäytetyötä, joka alkaa olla loppusuoralla. Homma ei kuitenkaan ole vielä niin kasassa, että kannattaisi lentolippuja ostaa, tai edes haaveilla moisesta. Birminghamissa koulu alkaa onneksi vasta syyskyyn puolivälissä. Näemmä kyseisen asian viimeistelyyn liittyvät moninaiset asianhaarat, sekä vaihtopaikan asunto-asioiden hoitaminen, väsyttävät pääkoppani tärkeimmät harmaat solut, jolloin paukkuja ei näytä riittävän toimimaan kovinkaan järjestelmällisesti töissä. Ilmiön huomaan etenkin iltavuorossa lopputilityksiä tehdessä, kun sakset napsivat turvapussin riekaleiksi kolmannen kerran, vaihtokassassa on monta kymppiä ylimääräistä, ja 500€:n setelillä maksavan asiakkaan rahat vaihdetaan eri kassasta, kuin mihin ostos lyödään eikä sitä tietenkään tajuta ajoissa ennen lopputilitystä. En kuitenkaan polttanut niitä toskapuusteja!
Toistan: Voi äiti.
Onneksi minulla on ihania työkavereita, joiden sanojen mukaan, "Kaikki tekkee virheitä, ja sulla on nyt kamalasti stressiä. Ei se haittaa kun asia on kuitenkin loppujen lopuksi OK." Tähän en osannut muuta, kuin päästellä hiukan vastahakoisia "nnn" ja "kkökö" - ääniä, hyväksyä kohtaloni ja hymyillä kiitollisesti. Enää kolme työvuoroa jäljellä, enkä taatusti suostu laskemaan kassoja. En.
Ensi sunnunaina matkaan Jyväskylään lopparimaratoniin, ja perjantaina 17.08. pääsen taas viikonlopuksi maistelemaan Sveitsiläistä, vuori-ilmalla maustettua, sameaa olutta. Muutaman päivän tauko tekee taatusti hyvää, varsinkin kun sen viettää paikassa, jonka voittanutta ei ole.
Sen jälkeen voikin panikoida vähän lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti